perjantai 22. heinäkuuta 2016

Naiset: älkää luottako siihen "takuuvarmaan" potkaisuun munille

Monet vannovat munille potkaisemisen tehokkuuden nimeen. Tästä voi olla montaa mieltä, ja tässä kaksi mun omaa mielipidettä:
  1. Miehet elävät koko elämänsä varjellen sinne suuntautuvia iskuja
  2. Adrenaliini lievittää kivun tunnetta
Rehellisesti sanottuna: älkää missään nimessä luottako siihen "ei miun tarvii osata mitää, potkaisen vaa munille, jos joku käy päälle"-mentaliteettiin. Miehet ovat kinastelleet keskenään pikkupojista saakka ja varjelleet alakertaansa vuosia. Vuosien treenaaminen on tehnyt heistä melko hyviä siinä. Ainoastaan, jos pystyt oikeasti yllättämään, sulla on mahdollisuus osua sinne kunnolla. Tai jos mies on humalassa ja reaktiot hidastuneet alkoholin takia, niin ehkä silloin on pieni mahdollisuus onnistua.

Se paikka nyt vain on sellainen helposti suojattavissa. Pienellä liikkeellä jompikumpi jaloista ottaa iskun vastaan, eikä vahinkoa pääse syntymään.

Harhakuva munille potkaisemisen tehokkuudesta ja helppoudesta syntyy esimerkiksi, kun kumppanit nahistelevat leikkimielisesti ja nainen onnistuu iskemään miestä arkaan paikkaan. Naiselle jää harhakuva kikan helppoudesta ja valheellinen turvallisuuden tunne. "Potkaisen vain munille, jos joku käy käsiksi."

Tuossa on ainakin kaksi asiaa toisin, kuin ns. oikeassa tilanteessa. Ensinnäkin, mies ei tuollaisessa tilanteessa kovin aktiivisesti (miehestä riippuen) yritä edes suojella haaroväliään. Leikkimielisessä nahistelussa kumpikaan ei oikeasti yritä satuttaa toista, joten ei haittaa, vaikka ei suojelisikaan sotilasta kaikin keinoin.

Toinen asia on, että jos tuollaisessa tilanteessa tuleekin suht hyvä osuma ja mies kyyristyy tuskissaan, niin älkää luulko sen toimivan aina samalla tavalla! Leikkimielisestä nahistelusta puuttuu oikean riidan/tappelun/konfliktitilanteen aiheuttama adrenaliini, joka lievittää kivun tunnetta. Lisäksi mahdolliset huumausaineet (ja alkoholi) voivat viedä kivun tunteen kokonaan pois.

Entä sitten, kun se ei toimikaan

Kuvittele seuraava tilanne:

Joku hyypiö lähtee seuraamaan sua baarista. Käännyt kadun kulmasta ja parin metrin jälkeen vilkaiset olan yli. Hyypiö seuraa yhä. Yrität kävellä ripeästi, mutta kevyt humala ja korkokengät hankaloittavat kävelemistä.

Vilkaiset taaksesi. Seuraaja on pidentänyt askeliaan ja lähestyy. Käännyt kokonaan ympäri ja huudat.

- "Mitä v*ttuu oikein seuraat?"

Hyypiö saavuttaa ja tarraa kädestä. Yrität riuhtaista kättäsi pois, mutta hän pitää tiukasti kiinni ja tyrkkää sut seinää vasten. Kierähdät kohti ahdistelijaa ja potkaset hädissäsi kohti jalkoväliä kaikin voimin.

Osut kohteeseen.

Mitään ei tapahdu. Tilanne on yhä päällä.

Potkaiset uudelleen. Saat vastaukseksi kovan iskun nyrkistä. Paniikki kuohuu ylitsesi, kun tajuat tilanteen vakavuuden...

...

Tuo tilanne voi jatkua tuosta monella tavalla. Joku sivullinen voi huomata tilanteen ja tulla avuksesi, tai homma voi mennä todella pahaan suuntaan.

Joka tapauksessa, oli lopputulos vaikka säikähdys ja nyrkin aiheuttama mustelma, yksi asia on ainakin varmaa. Olet elänyt siinä uskossa, että potku munille kyykistää miehen kuin miehen, tilanteessa kuin tilanteessa. Nyt se ajatus on murskattu. Se ei toiminut silloin, kun sitä oikeasti tarvittiin. Maailmankuvasi on muuttunut radikaalisti suuntaan, jota et halunnut ajatella olevankaan.

Voit valita kahdesta vaihtoehdosta: voit kieltää koko tapahtuman uskottelemalla itsellesi, että se oli vain huonoa tuuria. Ehkä et osunutkaan kunnolla. Ehkä hyypiö oli eunukki tai jotain. Kyllähän potku munille toimii oikeasti, kaikkihan sen tietävät...

Tai voit hyväksyä totuuden. Hyväksyä sen, että se ei toimi aina. Mikään ei ole 100% varma työkalu itsepuolustustilanteessa. Hyväksy se, ja hanki työkalupakkiisi muitakin työkaluja. Voit yrittää naulata naulaa ruuvimeisselillä tai hankkia vasaran, näin muotoillakseni. Parempi olla edes muutama työkalu, kuin luottaa yhteen, josta ei loppujen lopuksi ole hirveästi edes hyötyä.

Huom: en sano, etteikö se koskaan toimisi.

Potku munille voi olla hyvinkin toimiva, kun saa hyvän osuman, eikä tilanteessa ole mitään kipua lievittäviä muuttujia. Jotkut miehet kyyristyvät jo pelkästään tottumuksesta, kun iskua tulee alakertaan. 

Sanon vain, että älkää turvautuko siihen ainoana keinonanne.

tiistai 12. heinäkuuta 2016

Mutta kun ei ole aikaa treenata...

Niin tuttua: Selaat Instagramin feediä ja kaikki kaverit sekä julkkikset tuntuvat treenaavan jatkuvasti. Avaat Facebookin ja rullaat hieman alaspäin ja kas, joku on käyny salilla taas kerran.

"Olisihan se kiva itsekin treenata, jos olisi aikaa."

Monesti ensimmäinen syy treenaamattomuuteen on ajanpuute. Eihän sitä aikaa treenaamiselle riitä mitenkään kun pitää käydä töissä, on koulua, päivän päätteeksi kauppareissut ja syöminen, kotonakin pitäisi siivota, koirat käyttää ulkona, pitäis lähteä kaverille kahville, kanin kynnet leikata, omat kynnet leikata, väsyttää, ei huvita, selkää särkee ja kahvikin on juomatta... ja vielä pitäisi olla aikaa treenata?

Sitten pitäisi lähteä rannalle nauttimaan kerrankin hyvästä säästä, mutta kun ei ole rantakunnossa. Ehkä ensi vuonna olisi aikaa treenata ja olisi sitten ensi kesänä rantakunnossa...

Jokin tietty kuvio alkaa pikkuhiljaa muodostua, eikö?

Kaikelle muulle siis löytyy aikaa, kännykän räpläämisestä aina naapurin hamsterin hautajaisiin asti, mutta ei oman terveyen ylläpidolle?

ProTip: 10 minuuttia vähemmän kännykkää päivässä ja enemmän mielikuvitusta

Kun huomaat jälleen kerran istuvasi sohvalla kännykkä kädessä, niin ota 10 minuutin tauko. Ei se naamakirja sieltä mihinkään häviä kymmenessä minuutissa.

Käytä tuo kymmenen minuuttia minitreeniin. Laita itsellesi ajastin päälle ja aloita treenaamaan. Kun kymmenen minuuttia on kulunut, voit lopettaa treenaamisen ja jatkaa hyvällä omalla tunnolla kännykän räpläämistä, kotitöitä, tai mitä ikinä olitkaan tekemässä.

Ja ennenkuin sanot mielessäsi "En mie voi treenata kotona, en mie tiiä edes mitä tehdä!", niin tässä jotain suuntaa antavia ohjeita:
  • Nosta jotain maasta
  • Nosta jotain pääsi yläpuolelle
  • Kyykkää niin alas kuin pystyt (voit pitää jotain painavaa sylissäsi)
  • Punnerra seinää, lipastoa, keittiön tasoa, pöytää, tuolia, laatikkoa tai jotain muuta tukevaa vasten, jos et jaksa lattiaa vasten tehdä
  • Lankuta
  • Tee selkälankku (selkä lattiaa vasten, lantio ylös, kädet suorana)
  • Ota ovesta kiinni, nojaa taaksepäin ja vedä itsesi ovea kohti
  • Ryömi pöydän alle, selkä lattiaa vasten, ota reunasta kiinni ja vedä rintakehä kohti pöytää
  • Kumarru eteenpäin ja tee käsipainoilla soutuliikettä. Voit myös täyttää repun kirjoilla ja käyttää sitä painona
  • Seiso oviaukossa kädet suorana vartalosi sivuilla ja työnnä kädet kohti karmeja, niinkuin yrittäisit nostaa kädet sivuillesi
Noilla saa jo hyvin tehtyä treenin. Teet sen kymmenen minuuttia ja sillä selvä. Jos haluat, niin voit jatkaa treeniä, mutta jo 10 minuuttia on parempi kuin ei mitään.


Ja jos et viitsi antaa edes kymmentä minuuttia terveydellesi

Ujuta pieniä liikunnallisia hetkiä arkeesi. Pienet asiat tekevät muutosta hitaasti, mutta muutos se on pienikin muutos. 

Tässä muutama esimerkki:
  • Nouse seisomaan ja pyörittele käsiäsi
  • Heiluta jalkojasi hitaasti eteen ja taakse, niin pitkälle kuin pystyt
  • Venyttele
  • Pidä jalat suorana ja kosketa lattiaa, varpaitasi, nilkkojasi, tai edes polviasi
  • Tee kyykkyjä
  • Punnerra
  • Punnerra vaikka seinää vasten
  • Käytä kissaasi käsipainona ja jumppaile
  • Ota jokin iso esine syliisi ja kyykkää sen kanssa (koira, lapsi, vaimo, täysi matkalaukku)
  • Kävele askelkyykyillä asuntosi päästä päähän
  • Kävele kadun päähän ja takaisin
  • Kävele 5 kierrosta ympäri asuntoasi niin, että vain kämmenet ja jalkapohjat osuvat lattiaan
  • Itse asiassa muistatko kerhosta karhukävelyn, rapukävelyn jne? Hyvä, kierrä asuntosi karhuna, rapuna, apinana ja mitä muita eläimiä keksitkään
  • Lankuta hetki
  • Lankuta toisinpäin: selkä lattiaa kohti ja lantio mahdollisimman ylös
  • Makaa vatsallasi ja nosta jalat sekä yläkroppa irti lattiasta
  • Tee vatsalihasliikkeitä
  • Kävele kyykyssä jääkaapille ja takas; äläkä ota jääkaapista mitään!
  • Käy tarkistamassa postilaatikkosi sisältö, mutta kävele niin, etteivät kantapäät kosketa maata
  • Tasapainoile yhdellä jalalla
  • Tasapainoile yhdellä jalalla ja kosketa vuorotellen käsilläsi varpaitasi (tai nilkkojasi), pidä jalat suorana, toinen jalka taakse ojennettuna
  • Tasapainoile yhdellä jalalla silmät kiinni
  • ... jne
Vain mielikuvitus on rajana. Mikään noista ei vie paljon aikaa päivästä ja jokainen auttaa terveyttäsi jollain tavalla. Kuinka monta sekuntia menee yhden kyykyn tekemiseen? 1-3 riippuen tahdista. Tee kymmenen ja olet kuluttanut 10-30 sekuntia. Ei ole paljon ajastasi pois.

Haluatko olla terveempi, vahvempi ja paremmassa kunnossa? Tee jotain sen eteen päivittäin.

tiistai 28. kesäkuuta 2016

Hermoston treenausta, osa 2

Olen jo kerran käsitellyt hermoston treenausta ja nyt haluan palata siihen uudelleen. Kyseessä on siis liikkeiden oppiminen. Eli teet jonkin uuden liikkeen ensimmäistä kertaa ja aivot luovat siihen tarvittavat hermoyhteydet koordinoimaan lihaksia. Seuraavalla kerralla nämä yhteydet ovat jo olemassa ja niitä vahvistetaan sekä parannetaan. Homma toistuu kerta toisensa jälkeen: turhia liikkeitä karsitaan, haluttuja liikkeitä vahvistetaan, koordinaatio paranee, nopeus paranee ja niin edelleen.

Lopulta saat liikkeen sujumaan niin kuin haluatkin ja olet oppinut tekemään sen oikein. Jes! Homma pulkassa siltä päivältä ja otat hyvin ansaitun breikin. Sait tehtyä sen oikein, ei tarvii enää kerrata sitä. Seuraavaa liikettä kehiin!

... jos se vain menisikin noin.

Todellisuus kutsuu seuraavalla kerralla

Sanotaan, että sinulta meni 30 yritystä ennenkuin sait homman menemään juuri niin kuin halusitkin. Teit siis 29 toistoa enemmän tai vähemmän väärin, kunnes 30. kerta toden sanoi ja onnistuit. Tässä vaiheessa voit sanoa oppineesi oikean suoritustavan. Tietenkin vaatii vielä hieman keskittymistä, että saat liikkeen menemään niin kuin haluat, mutta et tarvii ohjausta keneltäkään, vaan halutessasi saat sen menemään oikein.

Olet fiiliksissä, sillä käytit juuri aikaa, vaivaa ja hikeä saadaksesi homman sujumaan, ja vihdoin se onnistui!

Kuluu pari päivää, ehkä jopa viikko, ja kokeilet hommaa uudelleen. Suoriudut liikkeestä huonosti, vaikka edellisellä kerralla sait sen oikein. "Mitä hittoa? Mähän osaan tän. Miks ei nyt suju?"

Sanon tässä vaiheessa sen suoraan, minkä ehkä jo tajusitkin: Olet tehnyt hommaa enemmän väärin kuin oikein. 29 kertaa väärin ja 1 kerran oikein. Kroppasi osaa siis 30 erilaista suoritustapaa. Se ei tietenkään enää muista pitkän ajan jälkeen, mikä niistä oli se oikea.

Ne tärkeistäkin tärkeimmät Oikeat toistot

Kun saat liikkeen sujumaan kerran oikein, alkaa oikea treenaus. Ne 29 väärää toistoa ennen sitä yhtä onnistunutta ovat tehneet hallaa ja niiden vaikutus pitäisi saada minimoitua tai poistettua kokonaan.

Se onnistuu oikeilla toistoilla. Oikeat toistot ovat niitä suorituskertoja, kun saat liikkeen suoritettua oikein. Oikeat liikeradat ja hermotukset kropassasi vahvistuvat jokaisella oikealla toistolla tehden hommasta helpompaa kerta toisensa jälkeen. Tekemällä onnistuneita suorituksia saat kumottua pieleen menneiden suorituskertojen vaikutuksen.

Kuinka monta oikeaa toistoa?

Jos ensimmäinen virheetön suorituskerta vaati 30 toistoa, niin tekemällä 30 oikeaa toistoa siihen perään (eli yhteensä 60 toistoa) pystyt suoriutumaan tehtävästä tauon jälkeen nopeammin ja paremmin, kuin jos olisit jättänyt treenaamisen siihen yhteen onnistuneeseen. Jos vääriä toistoja tuli kymmenen, niin kymmenen oikeaa toistoa siihen perään ajaa saman asian.

Jos sinulta vaati sata yritystä saada liike oikein, tarjolla on hieman huonoja uutisia. Kyllä, se olisi sitten sata oikeaa toistoa siihen perään.

Tietenkin mitä enemmän oikeita toistoja tehdään perään, sitä paremmin suoriudut liikkeestä tauon jälkeen.

Miten olisi pieni tauko ja sitten vasta tekisi ne oikeat toistot?

Eräässä US Army:n tutkimuksessa oli kolme ryhmää. Jokainen ryhmä purki ja kasasi konekivääreitä, kunnes saivat virheettömän suorituskerran (oikea toisto). Tämän jälkeen yksi ryhmä lopetti homman siihen (kontrolliryhmä). Toinen ryhmä jatkoi ja teki perään niin monta oikeaa toistoa kuin olivat tehneet vääriä (aijai, pitkä päivä ollut pojilla). Kutsutaan tätä ryhmää ylioppineiden ryhmäksi. Kolmas ryhmä lopetti myös siltä päivältä kontrolliryhmän kanssa, mutta palasivat neljän viikon jälkeen virkistämään muistia ja treenaamaan hieman lisää. Tämä "virkistysryhmä" teki silloin niin monta toistoa, kuin alkutestissä oli tullut tehtyä vääriä.

Kahdeksan viikon kuluttua alkutestistä oli lopputestin aika. Kahdella ryhmällä oli siis ollut kahdeksan viikon tauko treenissä, kun taas virkistysryhmä oli päässyt neljännellä viikolla kertaamaan.

Tulokset olivat mielenkiintoisia. Toka ryhmä, eli oikeita toistoja tehneet ylioppineiden ryhmä, pärjäsi kahdeksan viikon jälkeen 65% paremmin kuin kontrolliryhmä ja jopa testipäivänä paransivat nopeuttaan entisestään. Kontrolliryhmä voitettiin siis aika ylivoimaisesti.

Virkistysryhmä pärjäsi myös hyvin. Heidän suorituksensa olivat 57% parempia kuin kontrolliryhmällä. 

Yllättävää kuitenkin oli, että virkistysryhmäläiset pärjäsivät huonommin kuin ylioppineiden ryhmä. Itse asiassa jo neljännen viikon kohdalla tapahtuneessa virkistysharjoituksessa he pärjäsivät huonommin kuin ylioppineiden ryhmä. Ylioppineet pärjäsivät paremmin kahdeksan viikon jälkeen, koskematta kivääriin sinä aikana, kuin virkistysryhmä neljän viikon tauon jälkeen.

Lyhyesti: tee ne oikeat toistot heti perään. 

Oikotie onneen...?

Oikeasti mitään oikotietä ei ole. Mutta on yksi tapa nopeuttaa oppimista huomattavasti.

Kun teet jotain liikettä, keskity jokaiseen suoritukseen täysillä. Mitä vähemmillä suorituskerroilla saavutat oikean toiston, sitä vähemmän toistoja tarvitsee kaikkiaan tehdä. Saavutat oikean suoritustavan nopeammin ja pääset aloittamaan oikean treenin. Kroppasi oppii oikean tavan tehdä liikkeen ja säilytät oppimasi asian pidempään.

...

Homma mutkistuu kuitenkin entisestään, kun mukaan otetaan muuttuvat tekijät: henkinen ja fyysinen väsymys, ympäristö, muut ihmiset, äänet ja muut häiriötekijät. Painonnostossa tämä on esimerkiksi raskaampi paino tai erilainen ote. Taistelulajeissa tämä on esimerkiksi treenikaverin suorittama hyökkäys, sillä ne eivät kaikki ole identtisiä. Muuttuva tekijä voi olla myös humalatila, raskaan treenin aiheuttama lihasväsymys tai mikä tahansa asia, joka vaikuttaa suorituskykyyn.

Miten häiriötekijöiden vaikutusta voidaan vähentää? Se selviää aikaisemmasta artikkelista, jos luet sen ajatuksen kanssa.

Tai voit odottaa tämän artikkelisarjan kolmatta osaa.

maanantai 20. kesäkuuta 2016

"Kuka sä oot?"

"Moi, mä oon Juha ja mä oon yrittäjä. Tarkemmin sanottuna liikunta-alan yrittäjä. Vielä jos tarkennetaan, niin opetan kehonpainotreeniä ja salitreeniä, sekä fyysisiä että ei-fyysisiä itsepuolustustaitoja.

Eli jos haluut lihasmassaa, voimaa, kestävyyttä taikka itsepuolustustaitoja, I'm your man."

Selvennykseksi sanon, että ei-fyysisillä itsepuolustustaidoilla tarkoitan ennakointia, tilannetajua, havainnointia ja muita vastaavia taitoja. Kaikkia niitä taitoja, joilla voidaan ehkäistä tilanteiden syntymistä ja kärjistymistä fyysiseksi konfliktiksi.

Ja sitten pitkä versio:

Taustoja


Pienenä pojankloppina, eli joskus ala-asteella, harrastin karatea ja tykkäsin yleisurheilusta. Sitten tapahtui jotain ja kumpikin jäi. Vuosia myöhemmin kunto oli huono ja kärsin säännöllisistä migreeneistä ja niska-hartiaseudun säryistä. Ravasin lääkärin vastaanotolla vähän väliä, mutta eipä oikein tullut muutosta mihinkään suuntaan.

Eräällä kerralla kuitenkin vastassa oli nuori lääkäri, jota en ollut nähnyt ennen. Olin siellä taas kerran migreenin ja lihasjumituksen takia. Luulin, että jälleen mentäisiin rutiinilla - kipulääkkeitä ja rentouttavia piikillä - mutta tämä lääkäri ottikin aivan erilaisen asenteen. Tutki kunnolla, katsoi historian ja suositteli liikuntaa. Säännnöllistä liikuntaa. Olin jälleen hämilläni, "wtf, miten liikunta auttaa migreeniin?" mutta siitä lääkäristä huomasin jotain. Liikuntaa ja vaikka mitä oli ennenkin suositeltu, mutta ne olivat olleet aina tyyliin "no tästä saattais ehkä mahdollisesti olla jotain pientä apua, ehkä". Tämä lääkäri sen sijaan näytti oikeasti uskovan siihen.

Tai sitten mä vaa houreilin tuskissani ja kuvittelin nähneeni hehkulampun syttyvän lekurin pään päällä.

Anyway, siitä se ajatus lähti. Lääkäri oli niin uskottava, että kai se piti uskoa. Parempi puoliskonikin kehoitti kokeilemaan lääkärin neuvoa ja patisti ottamaan jäsenyyden paikalliselle kuntosalille.

Muutamaa päivää myöhemmin astelin kuntosalin ovesta ulos treeniohjelma kädessä. Takana oli ollut mielenkiintoinen tunti PT:n kanssa.

Sen jälkeen kävin säännöllisesti treenaamassa kolme kertaa viikossa ja jo parin ensimmäisen viikon jälkeen huomasin jumitusten ja niska-hartiaseudun särkyjen hävinneen melkein kokonaan, puhumattakaan migreeneistä, jotka loistivat poissaolollaan!

Onhan se outoa, kun aikuinen mies roikkuu puusta ja vetää leukoja... mutta hauskaa se silti on!

Kuntoilu


Säännöllistä treenaamista salilla jatkui seitsemän kuukautta, jona aikana tuli muistaakseni vain pari migreeniä "normaalin" pari kuukaudessa -tahdin sijaan. Kunto nousi huomattavasti ja elämänlaatu oli parantunut. Henkinen hyvinvointikin oli muuttunut parempaan suuntaan.

Luulen, että joskus tuolloin alkoi tapahtua myös muunlaista muutosta. Ennen olin ollut todella apaattisen oloinen, en innostunut mistään ja motivaatiota mihin tahansa asiaan oli todella hankala löytää. Pikkuhiljaa kuitenkin tuli enemmän fiilistä tehdä asioita ja kehittää itseäni.

Aloitin opettelemaan erilaisia liikkeitä kehonpainotreenausta varten. Erilaisia ajattelutapoja on monia ja vaikka niillä on jotain yhteistä, on niissä myös eroja. Street workout, calisthenics, voimistelu ja muut kehonpainotreenit käyttävät kaikki samoja periaatteita, mutta jokaisella on hieman eri tavoite ja erilaiset metodit treenata. Loppujen lopuksi ne kuitenkin tähtäävät terveelliseen ja voimakkaaseen kehoon.

Salijäsenyys jäi pois kuvioista sen seitsemän kuukauden jälkeen, kun kokemusta kehonpainotreenauksesta alkoi olemaan niin paljon, että pystyi treenaamaan koko kroppaa ilman kuntosalia. Kuntosalilla on tullut kuitenkin käytyä silloin tällöin pääasiassa tekniikkaa treenaamassa ja silloin tällöin ihan kunnon treenejä tekemässä vaihtelun vuoksi.

Mutta siis. Kun painot ja kuntolaitteet hävisivät kokonaan kuviosta noin vuodeksi, keskityin vain syvenetymään kehonpainotreenaukseen. Myöhemmin kuvoihin tuli takaisin käsipainot ja niiden liikkeiden tekniikoiden opettelu. Sitten taljat ja pikkuhiljaa muutkin. Treenitapojen kirjo kasvoi kasvamistaan, mutta kehonpainotreenaus pysyi kaiken perustana. Se on vain niin kätevää treenata missä vain.

Tein kyllä muutakin tuona aika, kuin kuntoilin. Nimittäin...

Itsepuolustus ja taistelulajit


Kuten jo mainitsin, olin harrastanut karatea ala-asteella, mutta se oli jäänyt pois kuvioista jo kauan sitten. Innostus taistelulajeihin nousi uudelleen, kun puoliso - nykyinen vaimoni - bongasi kaupan seinältä Wing Tsung kung fu-peruskurssin ilmoituksen. Muistaakseni hän sanoi jotain tyyliin "olisi outoa nähdä sut harrastamassa jotain tuollaista", joten vilkaisin ilmoitusta, otin numeron ja haudoin ajatusta pari päivää, kunnes soitin kurssin vetäjälle ja ilmoittauduin. Ensimmäisissä treeneissä innostus kasvoi ja BOOM, olin koukussa.

Taistelulajit veivät taas mennessään.

Itseasiassa ne veivät sen verran mennessään, että nykyään vedän Imatralla kyseistä kung fu-ryhmää. Kokemusta on myös pienissä määrin tullut parista muusta lajista, joista tunnetuimpia on ehkä potkunyrkkeily ja Krav Maga.

Kävinpä jossain välissä vielä järjestyksenvalvojan kurssin ja aloitin portsarina toimimisen. Paikallisissa baareissa olet siis voinut törmätä siinä ovella sellaiseen pitkälettiseen portsariin. Ovihommien lisäksi kokemusta on myös esim. paikallisen festarin ns. voimankäyttöryhmästä. Mielenkiintoista hommaa oli kieltämättä.

Opiskelen kaiken mahdollisen mistä voisi olla hyötyä oikeissa itsepuolustustilanteissa. Ja sen sijaan, että jättäisin osaamisen teoria-asteelle, olen pyrkinyt testaamaan käytännössä kaikkea mahdollista mm. toimiessani portsarina. Kaikella mahdollisella tarkoitan asioita, joita voi testata vaarantamatta ketään: ennakointia, tilanteiden purkua, rauhoittelua, tilanteiden arviointia, käskyttämistä ja niin edelleen.

Tekniikoita ei missään nimessä testata missään muualla, kuin treeneissä, jotta löytää tilanteet joissa ne toimivat tai eivät toimi. Joitain kertoja on käynyt kuitenkin niin, että töissä on joutunut turvautumaan lain sallimiin voimankäyttökeinoihin ja silloin on ollut hyvä, että niitä on harjoiteltu.

...

No nyt meinaa lähteä teksti harhailemaan aiheesta. Elikkä siis:

Pari vuotta kun oli kuntoilua takana, aloin tekemään treeniohjelmia. Ihan vain tutuille ja itselleni. Hain paljon oppia ja neuvoja paljon itseäni kokeneemmalta kollegaltani, jolta sainkin paljon arvokasta tietoa. Tein myös välillä ohjelmia erilaisille kuvitelluille lähtökohdille ja annoin ne hänen arvioitaviksi ja kritisoitaviksi.

Jossain vaiheessa kävi niin, että eräiden tapahtumien seurauksena päädyin vetämään opettelemani kung fu-lajin treenejä. Oppilaasta tuli opettaja. Mikäs sen mukavampaa, kuin tehdä sitä mistä nauttii.

Sitten sain ensimmäisen varsinaisen asiakkaani ja personal trainerin työ alkoi oikeasti. Oli mahtavaa huomata, että kaikki treenaamiseen käyttämäni vapaa-aika ei ollut mennyt hukkaan, kun tämä asiakas sai muun muassa avun niskasärkyihinsä jo ensimmäisellä treenikerralla. Säryt olivat johtuneet vääränlaisesta tekniikasta ja yhdestä hänelle sopimattomasta liikkeestä. Pieni korjaus ja treenistä tuli heti paljon miellyttävämpää hänelle!

Siitä se sitten lähti. Valmentaminen ammattimaisesti nimittäin.

Näyttää hieman kuristusleikeiltä, mutta ei sentäs. Vatsalihaksia tässä treenataan.


Valmentaminen


Valmentaminen ja opettaminen on se mun juttu. Olen aina tykännyt opettaa. Parasta siinä on nähdä miten valmennettava kehittyy, onnistuu ja saavuttaa jotain. Toiseksi parasta on haastaa itsensä opettamaan uutta asiaa uudelle ihmiselle. Jokainen on yksilö ja jokainen oppii hieman eri tavalla, ja haasteena onkin löytää se paras tapa opettaa juuri sen hetkistä valmennettavaa.

Mielestäni paras tapa opettaa jotain on oikeasti ymmärtää asia jota on opettamassa. Ei riitä, että toistaa jotain ulkoa opettelemaansa asiaa, vaan asia pitää ymmärtää. Kun opettamansa asian ymmärtää, voi sen opettamiseksi löytää muita keinoja kuin se, jolla itse asian oppi.

Tämän takia kokeilen uusia asioita, kertaan vanhoja uudestaan ja uudestaan, kyseenalaistan kaiken ja vähän päälle, vain oppiakseni ymmärtämään opettamiani asioita syvemmin ja syvemmin.

Kaikkea opettamaani olen jossain vaiheessa tehnyt itsekin. Enemmän kuin kerran.

Tästä esimerkkinä pätkäpaasto (intermittent fasting). Olin lukenut siitä ja ottanut selvää sen vaikutuksesta ihmiskehoon, miten sen pitäisi toimia, sen hyvät ja huonot puolet, vaikutukset treenaamiseen ja vaikka mitä, mutta en kuitenkaan koskaan suositellut sitä kenellekään. En ottanut siihen kantaa puoleen enkä toiseen. Kerroin, mitä tietoa minulla aiheesta on, mutta that's it.

Joten kokeilin sitä itse.

En vain yhtä tai kahta päivää, vaan kuusi viikkoa. Kuusi viikkoa pätkäpaastoa opetti yhtä sun toista, ja sain siitä sellaista ymmärrystä mitä ei voi kokeilematta saada.

Sama pätee kaikkeen muuhunkin. Esimerkiksi punnerrukset. Olen tehnyt vuosien mittaan lukemattomia toistoja, kokeillut eri variaatioita ja selvittänyt eri variaatioiden vaikutukset ja miksi ne vaikuttavat niinkuin ne vaikuttavat. On eri asia lukea asioista ja opetella ulkoa tekstejä, kuin oikeasti liata omat kädet, tehdä itse, selvittää tuloksien syyt ja ymmärtää asiat.

Se vie aikaa ja monet eivät viitsi sitä tehdä. Siihen ei ole oikotietä eikä sitä opi hetkessä. Itse näen sen velvollisuutenani ymmärtää mahdollisimman hyvin, mitä valmennettavilleni opetan.

Loppusanat


Siitä lähtien kun aloitin kuntoilemaan säännöllisesti, treenaamaan itsepuolustusta säännöllisesti ja opiskelemaan niihin liittyviä asioita säännöllisesti, on tullut kokeiltua yhtä sun toista. Muutama vuosi on päässyt vierähtämään, mutta nälkä kasvaa syödessä eikä loppua tälle näy.

Olen valmentanut nyt jo useamman vuoden ja siinäkin on tullut kehitystä. Se ei olisi ollut mahdollista ilman asiakkaita, joten iso kiitos heille! Heidän ansiosta olen pystynyt kehittymään ja saamaan kokemusta, ja pystyn jatkossa antamaan entistä parempaa palvelua kaikille asiakkailleni.

Vielä isompi kiitos vaimolleni, joka on mahdollistanut tämän. Kiitos.

Vielä jotain!


Sinä, lukijani. Jos haluat paremman kunnon, voimaa, kestävyyttä, lihasta, itsepuolustustaitoja, kung fu-taitoja, hyvät ja hikiset treenit, vaihtelua kenties jo tylsiin treeneihin....

... call me, maybe?

Pistä viestiä facebookissa, kommentoi täällä, tekstaa (numero löytyy facesta), nykäse kadulla hihasta, ota jollain tavalla yhteyttä ja pistetää homma tulille!

tiistai 7. kesäkuuta 2016

Takapakkia ja kehitystä

Välillä tulee takapakkia. Asioita, joille ei vain yksinkertaisesti voi mitään. Vammoja, rikkoutumisia, elämäntilanteita, sairauksia ja niin edelleen.

Itellä meni viime viikko aivan loistavasti. Aluksi luulin saaneeni auringonpistoksen, mutta taisikin olla lievä ruokamyrkytys. Ei siinä mitään. Maanantai-iltapäivällä se tuska alkoi ja ma-ti välisenä yönä joskus aamuyöstä helpotti sen verran, että aloin uskoa eloonjäämiseen. Loppuviikko menikin sitten palautuessa ja nesteyttäessä kroppaa uudelleen.

Eilen lajitreeneissä tunsin, ettei vieläkään ihan täysillä mennä, mutta tänään oli jo normaali olo. Vippasin siis tangon ovenkarmiin ja nykäsin selkätreenin. Rutosti leuanvetoja, soutua tangossa, kulmasoutua, muutamat sarjat vipunostoa takaolkapäille (reverse flyes), olkapään poikittaisojennus yhdistettynä lapaluiden yhteenvetämiseen... selkä kiittää ja kumartaa.

(Tuo vika liike kuulostaa monimutkaiselta, mutta on loppujen lopuksi todella yksinkertainen.)


Ennen treeniä ja jälkeen treenin.
Sitä päivää odotellessa, kun selkä näyttää tuolta ilman treenin jälkeistä pumppia...

Illalla vielä kevyttä kiertäjäkalvosinjumppaa niin pysyy olkapäät terveinä.

Kehitystä on tullut hitaasti, mutta varmasti - kunhan muistaa treenata. Letti se tosin jatkaa kasvamista, vaikka miten laiskottelis.

Mutta nyt jakso Supernaturalia ->

perjantai 20. toukokuuta 2016

Tämän päivän treeni

Tänään oli yläkropalle suunnattu päivä, ja hieman enemmän pään yläpuolella tapahtuvia työntöjä kuin normaalisti, sillä mulla ne on kaikista heikoimmat. Johtunee mun pituudesta - ei oo ollut tarvetta kurotella mihinkään kun suurinpiirtein kaikkialle yltää nostamatta kättä olkapäiden yläpuolelle.

Anyway, tässä on treeni:

Lämmittely
Olkapäiden ja käsien pyörittelyä. Kyynärpään lämmittely. Ranteiden lämmittely. Pääasiassa pyöritellen kunnes liikkeet tuntuvat sujuvilta ja pehmeiltä.
Lapaluiden liikuttelua - ylös, alas, eteen, taakse
The Century (40 tavallista kyykkyä, 30 tavallista punnerrusta, 20 polvien nostoa roikkuen ja 10 leuanvetoa)

Lämmittelyn jälkeen itse treeni
5 x 10 archer-punnerruksia (eli 25 per puoli)
3 x 5 pike-punnerrus
3 x punnerrukset jalat korotettuna (15, 13, 13)
3 x 12 dipit
4 x leuanvedot neutraalilla otteella (10, 8, 7, 7)
-> ja perään hitaat negatiiviset toistot: 5 neutraalilla otteella ja 5 vastaotteella
3 x 12 ojentajapunnerrukset seinää vasten (yläkroppa vaakasuorassa ala-asennossa)

... ja viimeiset mehut puristettiin yhdellä 13,5 kilon käsipainolla
- pystypunnerrus, 4 x heikomman käden mukaan (9, 8, 7, 7) per käsi
- olankohautus 3 x 10 per puoli
- ojentajapunnerrus pystyssä 3 x maksimi (tässä vaiheessa piti ottaa käsipainosta kummallakin kädellä kiinni, oli jo sen verran hapottavaa)

Pitkät kädet tekee monista liikkeistä haasteelliset, mutta henkilökohtaisesti mä tykkään siitä! Nytkin tekis mieli mennä tekemään vielä lisää treeniä, mutta tiedän etten saisi kuin muutaman punnerruksen tai leuan tehtyä ja se olisi siinä.

Hikinen ja hiton hyvä fiilis!


... vielä yksi sarja leukoja!

torstai 19. toukokuuta 2016

Nyhtökauraa tuli sitten kokeiltua

Nyhtökaurat loppuivat paikallisista kaupoista parissa tunnissa. Mitä ihmettä? En tiennyt, että se oli keränny oikeasti noin suurta hypetystä, mutta totta se oli. Vaimo löysi sitä vasta kolmannesta vai neljännestä kaupasta ja nappasi viimeiset kaksi pakettia. C'mon, kaurasta tehtyä... lihan korviketta?

Skeptinen minäni naureskeli nyhtökaurainnostukselle, mutta utelias minäni hypisteli pakettia, luki tuoteselostetta ja ravintoainesisältöä, tuijotti muovin läpi tuota nyhtöpossulta näyttävää elintarviketta ja yritti pähkäillä miltä se maistuu.


Kallista se oli, mutta pitäähän sitä kerran ainakin kokeilla.

Seuraavana päivänä vaimo alkoi tehdä siitä ateriaa ja käytin tilaisuuden avaamalla paketin ja maistamalla sitä kylmänä.

- What the ... Ihan kuin suussa olisi kyljyksen palanen.

Siis se oikeasti tuntui siltä, kuin olisi syönyt lihaa. Ilman lihan makua.

Otin toisen palasen paketista ja tarjosin vaimolle.

- Kokeile! Iha ku lihaa, muttei kuitenkaa.

Jep, vaimo oli samaa mieltä. Aivan kuin lihaa, mutta liha ei maistunut siinä. Ainoastaan mausteet. Ihme kyllä ei tullut minkäänlaista kauran makua missään vaiheessa, mutta ehkä nudenyhtökaurassa se maistuu. Mene ja tiedä.

Heitettiin sitten pannulle tuo valmiiksi tomaatilla, savustetulla paprikalla ja lehtipersiljalla maustettu nyhtökaura. Perään hieman muita mausteita ja tomaattimurskaa. Tuosta tuli siis kastike pastalle. Jos haluatte tarkemman reseptin niin voin kysäistä vaimolta.

Mä kyttäilin välillä vieressä kun vaimo kokkaili. Poika kävi välillä kyselemässä "mitä ruokaa" ja näytti hämmentyneeltä kun vastaus oli "makaroonia ja kaurakastiketta".


Tähän tulisi kuva valmiista ruoasta,
mutta lautanen oli jo tyhjä kun muistin että kuvakin pitäisi ottaa.


Täyttävää. Hyvää. Söisin uudestaan. Sanoinko jo, että se tuntui ihan lihalta suussa?

Suosittelen kokeilemaan. Se imee itseensä ehkä hieman nestettä jos laittaa kastikkeen sekaan, mikä on vain hyvä asia sillä siitä tulee täyttävää. Sellaisen suht normaalin kokoisen aterian jälkeen nälkä pysyi poissa pari tuntia, kuten yleensäkin ruoan jälkeen. Eli ei todellakaan jäänyt nälkä. Kolmen vartin päästä olin vetämässä treenejä enkä huomannut mitään haittaa, että oli syönyt alle tunti sitten.

Lyhyesti: Lihamaisin lihan korvike mitä tiedän. Näyttää lihalta, tuntuu lihalta, sopivilla mausteilla ehkä saat jopa maistumaan lihalta ja täyttää kuin liha.

Paras asia on, että ei tullut sellaista väsymystä mikä välillä tulee punaisen lihan syönnin jälkeen. Lopetin muutama kuukausi sitten punaisen lihan syönnin monista eri syistä ja en kaipaa sitä tunnetta mikä tulee ison pihviaterian jälkeen. Tästä kirjoitan joku toinen kerta enemmän.

Tsekatkaa kaupoista ja ostakaa nyhtistä.